maanantaina, joulukuuta 04, 2017

Konserttisaleja ja uusia kuulokuvia.

Puolitoista kuukautta ja 31 keikkaa.

Olihan siinä salirundissa vähän tekemistä ihan fyysisestikin, kun toi meidän paavi oli kuitenkin täynnä laatikoita neljässä kerroksessa ja sinne meni jotain kuutisen tonnia tavaraa per suunta, per keikka.
Mutta hitto että oli kivaa. Taas näki kaikenlaista ja sai hämmästellä toisaalta upeasti soivia ja arkkitehtoonisesti mahtavia saleja. Toisaalta taas oli myös ihan kamalia laatikoita.
Vastassa oli tietty todella monenlaista hiihtäjää, projäbistä itselääkintävahtimestareihin.
Me otettiinkin tälle rundille käyttöön kolmiportainen luokitusjärjestelmä talon väkeä kuvaamaan:

-Pallura: 
Osaa ehkä avata ovet. Mieluiten tajuaa pysyä poissa tieltä. Jos ei, niin hänelle on keksittävä jokin aikaavievä triviatehtävä, ettei jää pyöriin jalkoihin.

-Kuisma: 
Tulee ajallaan avaamaan ne ovet. Perusymmärrys esitystekniikasta ja tietää mm. mistä löytyy sähköt, ääni ja valolinjat. Pystyy jeesaamaan esim. valosuuntauksissa.

-Seppä:
Rautainen ammattilainen. Ei mitään kysyttävää. Pukkaa ehkä jopa laatikkoakin avuksi. Voi jopa ehdottaakin jotakin, esim. miten akustiikka muuttuu, kun biomassa tulee tupaan. Kannattaa kuunnella.

Nyt on enää muutama hajakeikka pikkujoulustailiin ja sitten meidän organisaatio siirtyy taviteloille. Pojat tekee uutta musaa ja mä harrastan vapaata kelluntaa tuonne maaliskuun lopulle asti. Jotain studiohommaa mulla on kalenteroitu, mutta keikkoja en ole sopinut yhden yhtä. Saa soitella.

23659328_1889999787688288_3089423928229380222_n
Asiasta toiseen. En olekaan pitkään aikaan jubaillut lempiaiheestani, kuulokkeista.
Sain tuossa loppukesästä kuunneltavakseni Hifimanin keskiraskaan sarjan magnetostaattisia kuulokkeita. Yksi malli varsinkin herätti ällistystä luonnollisella toistollaan, nimittäin HE 400i. (Ja nimenomaan tuo "i" -malli)
Jäi kuitenkin ostamati, kun se 600€ on kuitenkin vähän suolainen hinta luureista, joita en oikeastaan edes tarvi. Mutta kas, samalla viikolla lafka laskikin vanhempien malliensa hintaa reilusti ja mä satuin bongaamaan käytetyn parin netistä, jotka kotiutin alta kahden sadan.
Nämä ovat siis ihan mielettömän tarkat ja ilmavasointiset kuulokkeet, joista ei ole oikein mitään muuta pahaa sanottavaa, kuin että nämä eivät toista ihan sitä alinta sub-bassoa kovin voimalla. Mutta se nyt vaivaa avoimia kuulokkeita noin ylipäänsä. Jos jossain törmäät näihin, niin tsekkaa ihmeessä. Nämä ovat ihan pöyristyttävän hyvät kannut!
21686224_1835708763117391_2589177789491113094_n
(Meillä ei tarvi piilotella Hifihankintoja "hameväeltä").


Ja pöyristyttävän hyvistä kuulottimista puheenollen:
Mulla on ollut vuosikausia matka ja yöpöytäkuulokkeina Soundmagicin E-10 in-earit.
Alta viidenkympin kuulokkeiksi, niissä on erinomaisen miellyttävä soundi ja nää on aina ne, mitä suosittelen ekana, kun joku kysyy, mitkä olis hyvät ja edulliset nappikuulokkeet.

Mutta kun se erinomaisen miellyttävä ei ihan riitä meikäläiselle. Pitää olla parhautta!
Silläpä paninkin meiliä Inear-fi:n pomomiehelle, jonka kans on ollu aina ilo asioida ja selitin asiani:

"Pitäis saada testiin inear kuulokkeita. Hintaluokka parin sadan hujakoilla ja mä olen äänityöläisenä ihan helvetin kranttu sen soundin suhteen, jonka pitää olla äärimmäisen tasainen ja erotteleva."

No sieltä tuli sitten parit hänen omat suosikkinsa, joista toiset olivat ihan kamalat, mutta sitten taas ne toiset! Dunu DN2000J. Voi jumaliste, miten hyvät kapineet! Käsittämättömän hyvä, tarkka ja liioittelematon soundi. Aivan aavistuksenomainen nousu ylämidlessä, joka saa toisinaan paskasti limitoidut ässät sihahtamaan hieman korostetusti, mutta toisaalta se tuo snadisti lisää extratarkkuutta ja ilmaa. Nää on sisuskaluiltaan hybridit, eli balanced armature elementeillä toistetaan ne alueet, missä ne on parhaimmillaan, eli keski ja yläpäät ja botne välitetään sitten dynaamisella elementillä
Lisäksi paketissa tulee kaikenlaisia siivekkeitä, joiden ansiosta nää pysyy päässä vaikka urheillessa ja tekee näistä todella mukavat. Ja alumiinikuori tekee näistä pirun kestävät kapineet. No olihan ne tietty sitten vähän arvokkaammat, kuin mitä aattelin, mutta kyllä rahoille saa vastinettakin. Ja nyt vertaan näitä ammattiluokan IEM vehkeisiin, jotka pyörii tuolla tonnin paremmalla puolella.
Nää on parhaat, mitä oon kuullu.
Kummasti nimittäin parani matkustusmukavuus keikkareissulla, kun naama virneessä kuuntelee kuorkin nupissa juuri Spotifyhyn ilmestynyttä ECM -katalogia!

23167786_1878899752131625_7584279177639258782_n