Karavaani kulkee
Ja lujaa kulkeekin!
Pari viikkoa meni hujauksessa. Ehkäpä miellyttävin lappilimbo kuunaan, mikä piti sisällään Rukaa, Yllästä, Saariselkää, Leviä, Rolloa ja Isosyötettä. Yläksellä meillä oli itseasiassa kolmekin keikkaa, joten pirtukirkko tuli tutuksi. Ja mikäs siinä, kun majoituksen vierestä löytyi kalakauppa, joka savusti omat fisunsa ja joka tarjoili noin niinkuin öbaut maailman parhainta kalakeittoa.
Muutenkin tuli syötyä tuolla matkalla vähintäänkin erinomaisesti. Kaukana oli ne "Ei kokolihaa soittajille" tunnelmat.
Tämä ryhmä on kyllä ihan mahtava veljesporukka. Me mennään backlinerin ja valoihmisen kans kolmestaan rekalla etukäteen ja annetaan popin pyyhältää omia reittejään. Kerrotaan vain tsekkiaika ja kas, he tulevat ajoissa! Matkalla lappiin panostimme muuten kuorkin matkustusmukavuuteen ja panostimme äänentoistoon. Nimittäin sellasesta bluetooth purnukasta, joka toimii mökkilaiturilla ihan bueno, ei hytissä ole juurikaan taikaa. Puhumattakaan siitä, että sillä mitään reggaeta toistettaisi.
Goolailimme siinä eri vaihtoehtoja muutaman sata kilometriä ja pamautimme Oulussa verkkokauppaan. Vartin potkimisen jälkeen päädyimme logitechin 2.1 tietskarisystemiin ja invertteriin. Subi oli kuin valettu konsolin alle ja yläpäät koelaudalle. Laitteesta tuli vielä volumesäädin konsoliin näppärästi. Väittäisin, ettet saa satasella parempaa autohifiä mitenkään.
Karavaani on kyllä vekkuli pelimannisakki. Hetkeksikään ei musiikki taukoa, vaan kokoajan on jollain joku jami päällä. Reissuun mahtui kolme välipäivääkin, vaan mitä jäbät teki? No sopivat läheisiin pikkumestoihin jamikeikat. Jossain vaiheessa tuli jotain puhetta Ravelin Bolerosta, että mitenpä onkin komea, mutta yllättävän kimurantti biisi. No parissa päivässä nämä velikullat tapailivat ohimennen sen sellaiseen kuosiin, että erään kaljakuppilan jamikeikka sitten aloitettiin ko. biisillä. Siis jäbät kiipeää täyden, mölisevän baarin lavalle ja vetävät heti alkuun viisitoistaminuttisen klasaripläjäyksen, nuotilleen oikein, ilman mitään tukilappuja! Yleisö oli vähintäänkin ihmeissään, mutta sitäkin enemmän otettuja.
Yksi elämäni ikimuistoisimpia hetkiä koettiin yhtenä noista välipäivistä. Rocka, tuo kitaristein ruhtinas, tuumasi että "Me buukattiin akustinen keikka tuonne yhteen eräpirttiin. Lähe mukaan. Maailman kaunein paikka!" No näillä puheilla. Keskellä metsää tosiaan olikin elämänluukuksi kutsuttu tukkijätkien maja, pohjalta: Ei sähköä, saatika juoksevaa vettä. Sitä pitivät ihan mahtavat pariskunnat. Tarjolla pikkusuolukkaa ja mehuja.
Tuvan puolelle mahtui kuutisenkymmentä ihmistä ja pojat veti täydelle salille parituntisen, täysin akustisen setin. Minä viritin siinä aikani kuluksi zoomin H2 pikkutallentimen kattolamppuun Pientä masterointitaikapölyä päälle, ja kas, siitähän tulikin aivan mahtava äänitys. Tässä maistiaisia, olkaa hyvät:
Heikot ja vahvat naiset
Keikan jälkeen painuimme rantaan, yhteen parhaimmista saunoista, mitä ihminen on rakentanut.
Minkä jälkeen kipaistiin takaisin luukulle, missä isäntäväki oli kattanut meille neljän ruokalajin illallisen dedikoituine ruokajuomineen. Oli lohta, poroa, matsutakesienikastiketta ja voi hyvätavatontasentään mitä kaikkea... Ihan kulinarian huipulla lennettiin vahvasti. Mutta potin räjäytti isännän yliajamasta jäniksestä, emännän tekemä jänisterriini, kirsikkakastikkeella. Mua meinas itkettää, kun oli niin hyvää. Aarne ei meinannut hihitykseltään saada edes syödyksi.
Seuraava yö oltiin vanhassa kelomökissä, jota piti ihan mahtava papparainen ja jonka oranssi sisustus, suoraan seitkeetluvulta, teki siitä mitä pörröisimmän rakkauvenpesän. Siellä kelpas kokata avotulella krapulaiselle lavateknikolle herkkuruokia. Ja siellä oli myös sauna. Pönttökiukaalla. Pappa sanoi, että hän on sen lämmittänyt viiden tunnin ajan tikkiinsä. Löylyä riittää vielä aamullakin. Ja se on sitten maailman paras sauna se! Isot oli puheet ja se lapinlisä tiedetään. Mutta mitä vielä! Hän oli oikeassa. Kävin sen vuorokauden aikana neljästi saunassa. Ihan mieletön mesta!
Onhan tässä tullut tahkoa kierrettyä jo hyvän tovin, mutta näin musikaalista ja suloisen vimmaista joukkoa en ole ennen tavannut. Jätkä Jätkät pyörii ehkä samassa lokerossa. Vaikka monet visioikin Tuuren bändeineen iskelmälokeroon, (Sama, kuin niputtais Jätkä Jätkät räppilokeroon) niin tää on kyllä niin paljon muutakin. Lattari, afro yms. maailmanmusiikki ja jopa tekno on läsnä hyvin vahvasti. Älkää hyvät ihmiset missatko tätä bändiä livenä!
Se mikä tässä ns. iskelmäskenessä tuli uutena ja pyytämättä, on tanssikansa. Nuo humppatorpedot jotka vetävät tanssilattialla kyynärpäät ylhäällä, ei muuten varo, eikä väistä yhtään ketään. Mä pystyn rynimään isoimmillakin kesäfestareilla yleisömeren läpi etupäästä lavalle, muutamassa minutissa. Tuon porukan läpi samassa ajassa pääsee viis metriä. Jos joskus itänaapuri päättää tänne höökiä, niin miinakentän sijaan pannaan rajalle parkettia, sille vähän perunajauhoa ja yölintu soimaan!
Ja jos jossain on oviaukko tahi portaat, niin mikäs sen parempi paikka jäädä jöpöttämään? EI MIKÄÄN!!!
Nyt on bändillä parin kuukauden levytystauko. Kezmanautit ajattelivat painua ens kuussa Portugaliin pariksi viikoksi lomailemaan. Muutenhan tässä on hyvää aikaa puljailla studiohommia. Varsinkin masterointipuolella on ihan jeppiksesti aikaa. Pankaa vaan matskua tulemaan, niin viritellään ne tikkiinsä! Keikallekin saa tok kuttua!
Pari viikkoa meni hujauksessa. Ehkäpä miellyttävin lappilimbo kuunaan, mikä piti sisällään Rukaa, Yllästä, Saariselkää, Leviä, Rolloa ja Isosyötettä. Yläksellä meillä oli itseasiassa kolmekin keikkaa, joten pirtukirkko tuli tutuksi. Ja mikäs siinä, kun majoituksen vierestä löytyi kalakauppa, joka savusti omat fisunsa ja joka tarjoili noin niinkuin öbaut maailman parhainta kalakeittoa.
Muutenkin tuli syötyä tuolla matkalla vähintäänkin erinomaisesti. Kaukana oli ne "Ei kokolihaa soittajille" tunnelmat.
Tämä ryhmä on kyllä ihan mahtava veljesporukka. Me mennään backlinerin ja valoihmisen kans kolmestaan rekalla etukäteen ja annetaan popin pyyhältää omia reittejään. Kerrotaan vain tsekkiaika ja kas, he tulevat ajoissa! Matkalla lappiin panostimme muuten kuorkin matkustusmukavuuteen ja panostimme äänentoistoon. Nimittäin sellasesta bluetooth purnukasta, joka toimii mökkilaiturilla ihan bueno, ei hytissä ole juurikaan taikaa. Puhumattakaan siitä, että sillä mitään reggaeta toistettaisi.
Goolailimme siinä eri vaihtoehtoja muutaman sata kilometriä ja pamautimme Oulussa verkkokauppaan. Vartin potkimisen jälkeen päädyimme logitechin 2.1 tietskarisystemiin ja invertteriin. Subi oli kuin valettu konsolin alle ja yläpäät koelaudalle. Laitteesta tuli vielä volumesäädin konsoliin näppärästi. Väittäisin, ettet saa satasella parempaa autohifiä mitenkään.
Karavaani on kyllä vekkuli pelimannisakki. Hetkeksikään ei musiikki taukoa, vaan kokoajan on jollain joku jami päällä. Reissuun mahtui kolme välipäivääkin, vaan mitä jäbät teki? No sopivat läheisiin pikkumestoihin jamikeikat. Jossain vaiheessa tuli jotain puhetta Ravelin Bolerosta, että mitenpä onkin komea, mutta yllättävän kimurantti biisi. No parissa päivässä nämä velikullat tapailivat ohimennen sen sellaiseen kuosiin, että erään kaljakuppilan jamikeikka sitten aloitettiin ko. biisillä. Siis jäbät kiipeää täyden, mölisevän baarin lavalle ja vetävät heti alkuun viisitoistaminuttisen klasaripläjäyksen, nuotilleen oikein, ilman mitään tukilappuja! Yleisö oli vähintäänkin ihmeissään, mutta sitäkin enemmän otettuja.
Yksi elämäni ikimuistoisimpia hetkiä koettiin yhtenä noista välipäivistä. Rocka, tuo kitaristein ruhtinas, tuumasi että "Me buukattiin akustinen keikka tuonne yhteen eräpirttiin. Lähe mukaan. Maailman kaunein paikka!" No näillä puheilla. Keskellä metsää tosiaan olikin elämänluukuksi kutsuttu tukkijätkien maja, pohjalta: Ei sähköä, saatika juoksevaa vettä. Sitä pitivät ihan mahtavat pariskunnat. Tarjolla pikkusuolukkaa ja mehuja.
Tuvan puolelle mahtui kuutisenkymmentä ihmistä ja pojat veti täydelle salille parituntisen, täysin akustisen setin. Minä viritin siinä aikani kuluksi zoomin H2 pikkutallentimen kattolamppuun Pientä masterointitaikapölyä päälle, ja kas, siitähän tulikin aivan mahtava äänitys. Tässä maistiaisia, olkaa hyvät:
Heikot ja vahvat naiset
Keikan jälkeen painuimme rantaan, yhteen parhaimmista saunoista, mitä ihminen on rakentanut.
Minkä jälkeen kipaistiin takaisin luukulle, missä isäntäväki oli kattanut meille neljän ruokalajin illallisen dedikoituine ruokajuomineen. Oli lohta, poroa, matsutakesienikastiketta ja voi hyvätavatontasentään mitä kaikkea... Ihan kulinarian huipulla lennettiin vahvasti. Mutta potin räjäytti isännän yliajamasta jäniksestä, emännän tekemä jänisterriini, kirsikkakastikkeella. Mua meinas itkettää, kun oli niin hyvää. Aarne ei meinannut hihitykseltään saada edes syödyksi.
Seuraava yö oltiin vanhassa kelomökissä, jota piti ihan mahtava papparainen ja jonka oranssi sisustus, suoraan seitkeetluvulta, teki siitä mitä pörröisimmän rakkauvenpesän. Siellä kelpas kokata avotulella krapulaiselle lavateknikolle herkkuruokia. Ja siellä oli myös sauna. Pönttökiukaalla. Pappa sanoi, että hän on sen lämmittänyt viiden tunnin ajan tikkiinsä. Löylyä riittää vielä aamullakin. Ja se on sitten maailman paras sauna se! Isot oli puheet ja se lapinlisä tiedetään. Mutta mitä vielä! Hän oli oikeassa. Kävin sen vuorokauden aikana neljästi saunassa. Ihan mieletön mesta!
Onhan tässä tullut tahkoa kierrettyä jo hyvän tovin, mutta näin musikaalista ja suloisen vimmaista joukkoa en ole ennen tavannut. Jätkä Jätkät pyörii ehkä samassa lokerossa. Vaikka monet visioikin Tuuren bändeineen iskelmälokeroon, (Sama, kuin niputtais Jätkä Jätkät räppilokeroon) niin tää on kyllä niin paljon muutakin. Lattari, afro yms. maailmanmusiikki ja jopa tekno on läsnä hyvin vahvasti. Älkää hyvät ihmiset missatko tätä bändiä livenä!
Se mikä tässä ns. iskelmäskenessä tuli uutena ja pyytämättä, on tanssikansa. Nuo humppatorpedot jotka vetävät tanssilattialla kyynärpäät ylhäällä, ei muuten varo, eikä väistä yhtään ketään. Mä pystyn rynimään isoimmillakin kesäfestareilla yleisömeren läpi etupäästä lavalle, muutamassa minutissa. Tuon porukan läpi samassa ajassa pääsee viis metriä. Jos joskus itänaapuri päättää tänne höökiä, niin miinakentän sijaan pannaan rajalle parkettia, sille vähän perunajauhoa ja yölintu soimaan!
Ja jos jossain on oviaukko tahi portaat, niin mikäs sen parempi paikka jäädä jöpöttämään? EI MIKÄÄN!!!
Nyt on bändillä parin kuukauden levytystauko. Kezmanautit ajattelivat painua ens kuussa Portugaliin pariksi viikoksi lomailemaan. Muutenhan tässä on hyvää aikaa puljailla studiohommia. Varsinkin masterointipuolella on ihan jeppiksesti aikaa. Pankaa vaan matskua tulemaan, niin viritellään ne tikkiinsä! Keikallekin saa tok kuttua!
Kommentit
Lähetä kommentti