Syksyn sävelet
Vetoan kiireisiini
Ja siihen, että syksy on ollut aika perus puurtamista. Joitain firmakisoja olen tehnyt Kätevyystieteidenlaitoksen Ylöjärven eritysosaamisyksikön eli Akun Tehtaan hupparissa.
Vaikka meille yritetään toitottaa, että on taantuma, niin ainakaan LVI ja rakennusvarusteala ei tunnu uskovan. Sen verran kivan kokoisia kekkereitä on ollut.
Musiikkiteatterilla olen dusannut Oksun kanssa kasaan Beatles musikaalin setuppia. Treeneissä kävi hyvin nopeasti selville, mitä rumpumikitys tarvitsee: Basarimikki rummun sisään, snareen komian kokoinen demppi ja thäts it. Loput on "au naturell" yhdistettynä pantamikkien vuotoihin.
Tuollaisista teollisuuden käyttöön suunnatuista kumimatoista saa sopivasti leikkelemällä muuten eri hyviä snaredemppejä. Jos niillä saa vaimennettua painokoneenhyrskyntää betonilattiasta, niin kyllä muuten toimii myös turhan raskaskätisen rumpalinkin kanssa.
Sain vihdoinkin rakennettua äänenjatketta YO-talolle. Soittelurupeaman tuloksena löysin hyvän boogien tyyssijasta, Noisehouselta kasan Nexon PS8 kailottimia prosessoreineen erinomaisen halvalla. niitä sitten ripottelin strategisiin paikkoihin. Nyt on keski ja sivufilliä, kuten myös ylhäältä ampuvaa musikaalimonitorointia, sekä discohommiin isompaa äänikuvaa. Vempula muuten ko. kailottimen yläpäänsuuntain. Monesti semmonen käännetään sen 90 astetta, riippuen, asennetaanko skobe pystyyn vai vaakaan ja miten se suuntaavuus halutaan pojottavan. Noh, tuossahan se on epäsymmetrinen ja silleen progressiivisehko, että se avautuu wedgeasennossa pillin pystyakselin toisesta reunasta 50 ja toisesta 100 astetta. Niillä olikin sitten erinomaisen kiva puljailla yläviistoasennuksessa esiintyjätoistoa kuntoon. Älkäää kollegat peljätkö, perus microwedget säilyy. Nää tulee pääasiassa musikaalikäyttöön.
Studiohommatkin on vetäny erinomaisen kivasti. Viikkotasolla on hommaa, mutta vielä mahtuu sekaan masterointia. Luulen että ensivuonna joudun vähän tarkastelemaan hintojani ylöspäin. Maltillisesti toki.
Uusi artistituttavuus tuli koeponnistettua viime viikoloppuna. Tai siis tyyppi oli tuttu, mutten ollut hänen laulajan uraansa seurannut kuin vasta nyt, kun kutsu tuli miksaamaan Elias Gouldia, Linnanmäelle ja Tampereen Klubille, Lost in Musiciin.
Lintsillä oli vähän reaaliteetit hukassa, kun maksimiäänenpaine ilmoitettiin hulppeattomaksi 85dB.
No sehän ylittyi ilman bändin olemassaoloakin. Kampasin sänkeni pystyyn ja toistin musiikin räävittömän 93dB:n peak volyymillä! anarkijaa pärkkele! Siltikään kukaan ei tullut väittämään, että olisi tullut liian lujaa. Jännä juttu!
Elias tilasi lauluunsa isoja tiloja ja säröä. Noh lintsin LS9:llä särö oli mitä oli, mutta Klubilla varasin lauluun räkistä löytyneen DBX 116a, kompressorin, joka on useimmiten ihana. Ja taas! Analogitiskistä gainia sen verran reippaasti, että etunen kuormittaa kompuran mukavasti ruvelle, vielä kompurapuolta kivasti siihen auki ja voi mahoton, miten hieno laulusoundi! Oli nimittäin niin mahtavasti "in-your-face". Samaan aikaan punk&pop (ja varo nyt saatana, mihin sitä mikkiä sohit, nimittäin kaiutinlinjan tälläpuolella ullauttaa varmasti!)
Ja bonarina täytyi vain fiilistellä, että hitto miten kovista tekijätyypeistä koostuu bändinsä. Kivaa!
Tästä postauksesta tuli nyt tämmönen nopea tilannekatsaus. Mun pitää nimittäin lähtä kasaamaan etupään räkkiäni tuleville Emma Salokosken keikoille, joita odotan suurella innolla. Tää vaatinee vähemmän dubautusefektejä ja enemmän naturaaleja tiloja... ehkä.
Lisäksi mun pitää valikoida ja etsiä käyttööni The -digimikseri erääseen "Hommat isollaan" bändipestiin. Aika vahvasti olen kallistumassa Yamahan CL-sarjan tiskiin. Siinä olis näppärässä paketissa kaikki tarvittavat. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.
Ja siihen, että syksy on ollut aika perus puurtamista. Joitain firmakisoja olen tehnyt Kätevyystieteidenlaitoksen Ylöjärven eritysosaamisyksikön eli Akun Tehtaan hupparissa.
Vaikka meille yritetään toitottaa, että on taantuma, niin ainakaan LVI ja rakennusvarusteala ei tunnu uskovan. Sen verran kivan kokoisia kekkereitä on ollut.
Musiikkiteatterilla olen dusannut Oksun kanssa kasaan Beatles musikaalin setuppia. Treeneissä kävi hyvin nopeasti selville, mitä rumpumikitys tarvitsee: Basarimikki rummun sisään, snareen komian kokoinen demppi ja thäts it. Loput on "au naturell" yhdistettynä pantamikkien vuotoihin.
Tuollaisista teollisuuden käyttöön suunnatuista kumimatoista saa sopivasti leikkelemällä muuten eri hyviä snaredemppejä. Jos niillä saa vaimennettua painokoneenhyrskyntää betonilattiasta, niin kyllä muuten toimii myös turhan raskaskätisen rumpalinkin kanssa.
Sain vihdoinkin rakennettua äänenjatketta YO-talolle. Soittelurupeaman tuloksena löysin hyvän boogien tyyssijasta, Noisehouselta kasan Nexon PS8 kailottimia prosessoreineen erinomaisen halvalla. niitä sitten ripottelin strategisiin paikkoihin. Nyt on keski ja sivufilliä, kuten myös ylhäältä ampuvaa musikaalimonitorointia, sekä discohommiin isompaa äänikuvaa. Vempula muuten ko. kailottimen yläpäänsuuntain. Monesti semmonen käännetään sen 90 astetta, riippuen, asennetaanko skobe pystyyn vai vaakaan ja miten se suuntaavuus halutaan pojottavan. Noh, tuossahan se on epäsymmetrinen ja silleen progressiivisehko, että se avautuu wedgeasennossa pillin pystyakselin toisesta reunasta 50 ja toisesta 100 astetta. Niillä olikin sitten erinomaisen kiva puljailla yläviistoasennuksessa esiintyjätoistoa kuntoon. Älkäää kollegat peljätkö, perus microwedget säilyy. Nää tulee pääasiassa musikaalikäyttöön.
 |
| Selkee kytkemyskaavio? |
Studiohommatkin on vetäny erinomaisen kivasti. Viikkotasolla on hommaa, mutta vielä mahtuu sekaan masterointia. Luulen että ensivuonna joudun vähän tarkastelemaan hintojani ylöspäin. Maltillisesti toki.
Uusi artistituttavuus tuli koeponnistettua viime viikoloppuna. Tai siis tyyppi oli tuttu, mutten ollut hänen laulajan uraansa seurannut kuin vasta nyt, kun kutsu tuli miksaamaan Elias Gouldia, Linnanmäelle ja Tampereen Klubille, Lost in Musiciin.
Lintsillä oli vähän reaaliteetit hukassa, kun maksimiäänenpaine ilmoitettiin hulppeattomaksi 85dB.
No sehän ylittyi ilman bändin olemassaoloakin. Kampasin sänkeni pystyyn ja toistin musiikin räävittömän 93dB:n peak volyymillä! anarkijaa pärkkele! Siltikään kukaan ei tullut väittämään, että olisi tullut liian lujaa. Jännä juttu!
Elias tilasi lauluunsa isoja tiloja ja säröä. Noh lintsin LS9:llä särö oli mitä oli, mutta Klubilla varasin lauluun räkistä löytyneen DBX 116a, kompressorin, joka on useimmiten ihana. Ja taas! Analogitiskistä gainia sen verran reippaasti, että etunen kuormittaa kompuran mukavasti ruvelle, vielä kompurapuolta kivasti siihen auki ja voi mahoton, miten hieno laulusoundi! Oli nimittäin niin mahtavasti "in-your-face". Samaan aikaan punk&pop (ja varo nyt saatana, mihin sitä mikkiä sohit, nimittäin kaiutinlinjan tälläpuolella ullauttaa varmasti!)
Ja bonarina täytyi vain fiilistellä, että hitto miten kovista tekijätyypeistä koostuu bändinsä. Kivaa!
Tästä postauksesta tuli nyt tämmönen nopea tilannekatsaus. Mun pitää nimittäin lähtä kasaamaan etupään räkkiäni tuleville Emma Salokosken keikoille, joita odotan suurella innolla. Tää vaatinee vähemmän dubautusefektejä ja enemmän naturaaleja tiloja... ehkä.
Lisäksi mun pitää valikoida ja etsiä käyttööni The -digimikseri erääseen "Hommat isollaan" bändipestiin. Aika vahvasti olen kallistumassa Yamahan CL-sarjan tiskiin. Siinä olis näppärässä paketissa kaikki tarvittavat. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.
Kommentit
Lähetä kommentti