Leijaillen

Jotenkin on tänä kesänä muotoutunut päivittelypäiväksi torjantai. Sitä kun on tullut viikonloppureissultaan, niin ei ole kummasti jaksanut mietiskellä heti tekemisiään. Loppuviikosta sitä sitten taas onkin orientaatiota jälleen keikkailuun, niin silläpä onkin ollunna hyvä täräyttää aina menneitä kuulumisiaankin nettiin.

Jaa miksi sitten nyt jo tiistai? No silläpä, kun minulla alkoi juuri kesäloma. Tai siis yksityisyrittäjällä mitään lomia ole. Sound Explosion Band solisteineen siirtyi keikkatauolle, jonka aikana lomaillaan ja tehdään uutta musiikkia. Itsekin ajattelin käydä ihan ulkomailla, mutta siinäpä ne suunnitelmat tälle vuodelle sitten ovatkin.

Täten ilmottaudun avoimille työmarkkinoille. Passaa soitella ja meilailla.

Nonni, nyt on mainonta hoidettu alta. Puretaanpas taas mennyttä keikkasumaa.

Edellisporin jälkeen näin puistossa öllötellessäni aasialaismiehen patjaleijoineen, mikä meinasi viedä koko pienokaisen mukanaan ja siitäpä iski lelukateus. Kotona tilaus Leijakaupaan ja jo seuraavana päivänä postiin tupsahti hauskuutin.
Ostopäätökseen vaikutti vahvasti myös se, että stuntleijani kaikkine hiilikuitutukikilkkeineen ei mene alta metrin tilaan sitten millään ja on näin ollen toisinaan haastava mukaanotettava. Patjaleija kun taas koostuu vain kankaasta ja nirunaruista, niin se menee näppärästi tuommoiseen vyölaukun kokoiseen pussukkaan ja on sitämyöten mukanapidettävissä ihan vain noin niinkuin varuiltakin.

Ja eikun keikkareissulle. Pitkästä aikaa minnekä muuallekaan kuin Jämsään. Pipefesteillä oli Raappanan ja Jukan keikat peräkkäisinä päivinä. Näppärästi Mix Master Lude, sattui kesälomareissullaan eteläsuomeen ja minähän häntä houkuttelemaan mukaan keikalle. Ja hänhän saapui. Hyppäsimme vaimon kanssa kyytiinsä ja hurautimme mestoille. Siellä ei ollut juurikaan mikään muuttunut sitten viime keikkojen. Samat ukot ja samat kamat siellä pörräsivät; Loistavaa! Load nappulasta taas asetukset tulille ja menoksi. Oksukin siinä kävi naureskelemassa ja kaikki oli muutenkin kaikin puoliin täydellistä, mutta tietenkään tuuliolosuhteet eivät kohdanneet leijailuintoani.
© Oksu
Yöksi Jyväskylään, missä nautimme olostamme huolella ja seuraavana päivänä taas kiireettä takaisin tonteille.
Päivämme murmeleina toistui tutun kaavan kautta, minkä jälkeen läksimme kohti Oulua.

Yön jälkeen koitti taas yllättäen aamu ja käsky kävi Qstock -alueen rantalavalle. Siinä fiilisteltiin, miten käy Jonne Aaronilta reggae. Se on melkein pakko todistaa itse, sillä sanoinkuvaamatonta oli se.
Vuolukka vastassa etupäässä ja analogiahan hän tietty tarjoili. Turboa roikkui verhojen takana, mikä on kovin muikea läjä, mutta johon joutuu aina tottumaan uudelleen, nykylinearraytsydeemien jälkeen.
No broblem.
Raappanalla oli erinomainen keikka ja jengiäkin valui kivasti paikalle, vaikka ajankohta oli niitä päivän ensimmäisiä. Nopea purku ja salamasiirtymä päälavan taakse, missä kasaamme pikapikaa Jukan setin pystyyn. Ruotsinpojat olivat jälleen vastassa ja jos viimevuonna oli hyvä pore, niin tänävuonna oli vielä parempi. Ukot olivat roudanneet paikalle vielä vähän lisää subeja ja sen semmoista. Meni se tsydeemi nimittäin aika vaivattomasti aika alas! Ennen keikkaa meitä varoitettiin että voipi setti loppua lyhyeen, kun pahasti näyttäisi myrsky pukkaavan mereltä päälle. Noh entisenä Oululaisena näin aika hyvin, että se päällä oleva helleaalto pukkaa myrskyrintaman kivasti siitä ohi ja kun avitin vielä keikan aikana ilmavirtauksia sillä subbasosastolla, niin aurinkohan se sieltä lopulta pilkahti.

Koskapa molemmat keikat olivat päiväsaikaan, olikin sitten loppufestarit sitä ihteään. Kävimme mm. kuuntelemassa rannan pikkulavalla Inner Circleä, jonka osalta odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Vaan jumalation, miten tiukka meininki ukoilla oli! Myös Eput tuli tsekattua, vähän Amorphista ja HIM:iä. Kummasti kuitenkin jalat veivät aina sinne bäkkärialueelle kilistelemään lukemattomien tuttujen kera. Jossain vaiheessa meidät kaapattiin (Tai sitten hyökkäsimme, ei voi muistaa) Amorphiksen sukkulaan, jossa lyötiin viskipulloa kouraan ja hetken päästä löysimmekin itsemme Neverista. Lopulta päädyimme pikkuveikan firmalle jatkoille. Seuraavana päivänä olikin sen verran hutera olo, että päivä meni kivasti nallikarin rannalla, sitä leijaa vihdoin lennätellessä.

Kommentit

Suositut tekstit