Kymppi taajuuskäytöksestä

Ne jotka odottelevat uutta reseptiikkaa kehiin, voivat suosiolla luovutta tälläkertaa tähän.

Ajattelin kirjoitella hieman pohdintoja siitä, miten tuppaan omalla kohdallani säätämän talon tahi tapahtuman järjestelmän soundin, omien mieltymysteni mukaiseksi.
En lähde siitä miten PA-oikeasti viritetään valmiuteen: Siis tarkoittaen komeroitten kulmia, prosessorin säätöjä jakotaajuuksineen ja järjestelmäviiveineen, etc. koskapa moisen tulisi olla tikissään, siinä vaiheessa kun poka -eli meikäläinen tulee tonteille. Lähtökohta on se, että pino soi laitetoimittajan toimesta niin hyvin ja tasaisesti, kuin ko. laitteisto vaan voi. Eli järjestelmä ei korosta tai vaimenna itsessään mitään taajuusaluetta.
(Jos miksatessa halutaan lisää botnea, niin sitä säädetään sitten mielellään äänilähteen kanavasta.)
Tämä on mieluiten säädetty ihan barbiekohinalla ja mittarilla kuntoon, niin ettei esimerkiksi ex-rumpalin, ex-kuulo ole päässyt vaikuttamaan liiaksi soundin mielekkyyteen.

Okei, tälläkin pitäis periaatteessa jo pärjätä, mutta kun se käytäntö... Mittarilennolla säädetty pino vastaa absoluuttista totuutta sen mittamikrofonin kuulemana. Mutta ihmiskorva ei ole lineaarinen tahi logaritminen vaan enemmänkin psykoaktiivinen. Siksipä itse panenkin ensimmäisenä soimaan läpipuhki tuttua musiikkia, jolla selviää aika pian äänentoiston, sekä akustiikan luonne.
Sitten kun ollaan vähän fiilistelty tupaa, sekä mikserin että yleisön kohdilta ja on hahmoteltu, että mikä taajuushämminki johtuu itse laitteistosta ja mikä akustiikasta, niin kajotaan vasta sitten siihen master-Eq:hun, jos niikseen.

Jos kaikki on laitteiston osalta mennyt sen verran oikein, että läjä soundaa itsessään terveeltä ja se on sijoitettu niin (Sekä fyysisesti, että digitaalisella aikajanalla), ettei tuvassa tule ihan hirveästi äänenpaineminimeitä kohdille, ainakaan siinä yleisöalueella, niin lähes poikkeuksetta Master ekvalisointi on luonteeltaan leikkaavaa. Jos jotain joutuu boostaamaan, niin sille pitää olla hyvät perusteet. Yleensä siinä tapauksessa komerossa on joku pielessä, esim. kärähtänyt elementti tms.

Minulla on soundi-ihanne jota kohden tähtään: Muunmuassa botnen pitää iskeä, ja matalalle sittenkin. Mutta liioittelematta. Monesti pahimmat akustiset ongelmat löytyvät juurikin alapääalueelta. Perus fysiikkaa.
Kikka joka toimii monesti, on etsiä salin resonanssitaajuus ja leikata sitä ihan runsaasti. Taajuuskerrannaisiaan tarpeen mukaan suhteessa vähemmän ja rakentaa uusi uljaampi botne sinne väliin. Juu ei ole oppikirjojen mukaista se, mutta sillä mennään mitä on tarjolla ja tavoite on se mikä ratkaisee: Basari liikauttaa lahjetta ja on kiinteä. Eläköön!
Joku bluegrass bändi on tietty siitä otollinen, että koko botnen voi leikata kokonaan poies häiritsemästä soundikuvaa. Mutta mennään nyt kuitenkin tällä modernimmalla poppi/rokkiosastolla, näissä esimerkeissä.

No sitten se toinen tärkeä alue taajuuskaistassa, eli keskiäänialue. Siellä se laulu luuraa. Ja siellä luuraa tietty ne kitaratkin, ja koskettimet ja ja... Eli sen tulisi olla mahdollisimman selkeä, jotta artikulaatio säilyisi, olematta kuitenkaan liian riipivä. (Kaikki tietää sen "puukko korvaan" soundin, johon varsinkin Amerikkalaiset hard-rock miksaajat tuntuvat olevan jostain syystä erityisen mieltyneitä.)

Siihen väliin jää toki potentiaalisia komotuksia ja kuminataajuuksia, mutta nämä on ne tärkeimmät joissa on yleensä eniten fiksattavaa. Ja kun tarkoitan eniten, niin se ei yleensä kuitenkaan tarkoita kovin paljoa; Nykyajan vehkeet tuppaa olemaan niin korkealla tasolla, että niissä on jo lähtökohtaisesti aivan erinomainen soundi. Eli puhutaan maksimissaan noin kolmen desibelin säädöistä, mahdollisimman vähillä taajuuskaistoilla. Mitä vähemmän siihen Eq:hun tarvii koskea, sen parempi lopputulos.
(Tämän sisäistämiseen meni itselläni hämmentävän kauan. Tuli leikattua vähän myös kahta kiloa, jos ongelma oli pääosin kahdessa ja puolessa. Noin niinku varuiksi.)

Välillä kun virittelen jossain rokkiluolassa vähän hankalaa laitteistoa ja Eq rupeaa näyttämään linnanmäen seuraavalta hankinnalta, niin nollaan pokkana koko paskan, hengähdän hetken ja aloitan alusta. Uskokaa nyt: Korvat on kumma kapine ja ne pyrkii kusettamaan joka tilanteessa, jos ei ole tarkkana.

Summa summarum: Jos asiallisen PA:n taajuuskäytökseen, elikkäs soundiin pitää puuttua, niin etsitään ne fundamentaaliset taajuudet jotka rassaa ja yritetään pärjätä niin vähällä korjailulla kuin vain kehtaa.
Jos taas pitää Eq:lla puuttua akustiikkaan, niin sitten pitää tehdä mitä se ikinä vaatiikin.
Mutta se pitää muistaa, että soundi on bändin soittaessa aina ihan jotain muuta, kuin mitä soundcheck levy kertoo. Eli suhteuta hommat niin ja tarkasta säädöt tarvittaessa. Siihen laitteeseen saa koskea jopa keikan aikanakin!
Ja toisekseen, kun sitä biomassaa tulee sinne lavan eteen, niin sekin muokkaa soundia aikalailla.
Ja siitä massasta erittyvä ilmankosteuden ja lämpötilan nousu vaikuttaa sekin soundiin!

Homman nimi on bassosoolo!