Kuulokkeita metsästäen

Muistin taas hetkittäin noissa kesän riennoissa, jotta olen harjoittanut livemiksaajan tointani vuosikausia ilman kunnollisia kuulokkeita. Studioluurit mulla kyllä on, kahdetkin, mutta niillä ei tee avonaisen rakeenteensa vuoksi hälyisessä keikkatilanteessa mitään.
No toisinaan tulee vastaan kisoja, jolloin pitää mennä tsekkitilanteet läpi äänentoistoa aukomatta. Tällöin yleensä paikan sepiltä on löytyneet ne alan standardit, Senkun HD-25, luurit. Ja ne on hyvät. Välillä taas siellä tiskin takana pojottaa jotain Kekkosen ajan peltoreita ja vastaavia. Eli ei voi tietää. Omat pitäis olla. Ne vaan aina unehtuu mielestä, kun on vapaalla.

Nonni, sanoista tekoihin. Budjettia varasin sen kaks sataa, paitti jos tulee vastaan ihan älyttömän hyvät, niin sitten venytetään. Kaikilla tuppaa olemaan siis ne Sennheiser HD-25 luurit. Mietin laittavani itsekin moiset, mutta kartoittavani kuitenkin muut vaihtoehdot, semminkin kun viimeksi olen ostanut kuulottimia melkein kymmenen vuotta sitten. Josko vaikka jotain olis tapahtunut saralla?
Päätin kuitenkin aloittaa niistä senkuista.
Helevettiläinen sentään. Saman mallin sisällä on niin mk:II ja SP ja I-II ja whatnott malleja. ja hintaskaala venyy 80-250€ Siis kaikki tämä saman mallin eri versioiden sisällä! Eikä mistään oikein selviä, että mikä on mikä ja miksi?!??! Muistaakseni kuitenkin Kruunuradion yrityspuolella osataan asiat ja ne edustaa monia muitakin merkkejä, eli sinne. Ai ettei enää ole koko yrityspuolta olemassakaan? eikä muutenkaan noita suljettuja luureja? Just.

No Soundatalla varmaan on jos jonkinlaista merkkiä ja mallia. Ainaski nyt tätä markkinajohtajaa? No polkaisen toiselle puolelle keskustaa, missä ilmenee ettei hyllystä löydy muita varteenotettavia merkkejä kuin Beyerdynamic ja malleina on hehkutettu DT-250 ja sit joku hifimmän näköinen jonka numerosarja ei jäänyt mieleen.
Joskus vuosia sitten eräs frendi (Moi Ville!) tyrkytti näitä 250, mallisia testiin ja parissa sekunnissa selvisi etten diggaa. Periaatteessa tosi hyvät juu, mutta keskiäänet on jotenkin pahvilaatikkomaiset. Niin nytkin.
Niin ja niissä toisissa malleissa ei sit ollu sitä honottavaa kekkaria. Itseasiassa niissä ei ollu keskiääniä juuri nimeksikään.

Jahas, olisko kulman takana DLX:ssä, tuossa musiikkitarvikkeiden alkossa...
Juu ei ollu heillä sitten taas kuin AKG:n hifiluureja. Näihinkään en ole ikinä tykästynyt. Monet hifistin runkkarit valittelee jos bassot ovat "osoittelevat" tai "korostuneet" Useat pitävätkin sitten näistä AKG:istä kovasti, mutta ei sekään oo hyvä, jos botne ei kuulu. Siellä tiskin takana näitä joutuu rusentaan korvaa vasten, jos haluis kuulla sitä subiosastoakin. Ei hyvä. Jotkut uudet halpismallit oli siinä kuitenkin esillä, niin ajattelin tyypata pikaiseen. No ne oli heti säröllä, kun vähänkään avasi hanaa.

Niin jäi sanomatta tarpeista myös se, että liveluurien pitäis herkkyydeltään olla sellaiset, että sitä hönkää saa vähän haikeammistakin kamoista riittävästi ja ääneenpaineen siedon pitää olla vastaavasti melkoinen. Ei se että niitä oletusarvoisesti pitäis luukuttaa, mutta välillä pitää ja toisinaan sitä tarvii kuunnella "mykästä" tai muuten vaan rupisesta kanavasta sirinöitä, sun muita pörinöitä ja osviittaa antavia juttuja hiljaisuuden seasta, jolloin volaa joutuu toisinaan vääntämään kaakkoon jotta se hiirenpieru kuuluis, samalla kun lavalla soittaa orkesteri.

Jaa no mitä sitten keksis. No se Verkkokauppa.com ruoholahdessa. Luulis sieltä löytyvän kaikkea hifistä multimediapelleilyyn. Olihan siellä. Tai olis ollu, mutta hyllyt oli tyhjinä. Mutta kas, kuunteluseinä löytyy lukuisine luureineen. Joku passiivimikseri siinä oli, mistä sai vääntää volaa niihin luureihin, joista osa toimi, osa ei. Ja ihan sama sikäli, koskapa se musa oli jotain general midi -pohjaista hevitilutusta kamalan sirinän, kohinan ja maahurinan säestämänä. Jep jep.

Tässä vaiheessa vasta muistin vanhat keikkaluurini, joista tykäsin kovasti. Sonyn MDR-7506 oli merkki noissa ja pitkäkyntinenkin tuntui pitävän. Jämäkkä olemus, taittuivat pieneen tilaan, soivat lujaa sekä tasapainoisesti ja muistaakseni silmälasikäärmeiden päähän istui pahemmin painamatta. Ja kukahan Sonya sitten kauppaa? Noh, ko. puljussa oli näppärästi nettikone vieressä ja eikun maahantuojaa selvittelemään. Tulokseksi tuli stadissa pari AV-alan pikkupuljua, joihin soittoa. Toisen numero ei ollut enää käytössä, mutta toisesta sain kiinni ihmisen, joka oli valmis tilaamaan mulle moiset. Mutta koska aika kultaa muistoja, niin olisin halunnut tyypata niitä ensin. No hällä olis ollut omat vastaavansa kyllä, että jos treffeistä sovittaisiin niin... Ja oma soitin mukaan.

Äh, miksi tän pitää olla niin vaikeata??? Juoksin siinä vielä pari liikettä läpi kostumatta mitään mistään malleista, paitsi että löysin vihdoin Senkun luureja myyvän liikkeen. Se oli F-Musiikki, malleja oli yks versio niistä kasvitosista ja hinta 199€. Lisätietoja en löytänyt eroista. Meinasin jo luovuttaa, mutta järki tuli vastaan. Tässä vaiheessa hoksasin soittaa Epulle, joka hetken mietittyään hoksas, että kipaiseppas Anttilaan!
Nerokasta! Ja siellähän niitä Sonyn kuulokkeita olikin. Ei vain näitä ammattimalleja. Eikä muuten tilata, kuului vastaus kyselyihini. Vittu pitäkää tunkkinne, oli ainoa ajatus enää mielessäni.

Syödäkin pitäis, joten painuin hakaniemen S-Markettiin ruokaostoksille. Tuolloin hoksasin että ei se ota, jos ei annakkaan ja kipaisin yläkerran Expertille. Siellähän kökötti hyllyssä aika lailla sellaisten etsimieni Sonyjen näköiset luurit, mallinumero vain oli mdr v500 DJ. Hintakaan ei ollut paha 89€. Oliskohan kyseessä kuitenkin samantapainen luuri, mutta eri kohderyhmä?

J: "Anteeksi, voisinkohan kokeilla näitä hieman?"
M: "Onkohan meillä testiyksilöitä?... Ei taida olla."

J: "Tämän paketin kyllä saa näppärästi uudelleen suljettua, että jos minä..."
M: "Juu ei kato, ei niitä voi silleen antaa testattavaks
i."
J: "Enhän mä voi hyvänen aika ostaa satasen luureja kokeilematta. Panen vaikka nenäliinat korvien päälle, ettei likaannu tai jotain..."
M: "Valitan mutta ei onnistu."

J: "* * * *"


Äh, antaa olla... Mutta hei! Palaan hetken kuluttua takaisin.

J: "Hei eiks teidän tuotteilla ookkin palautus oikeutta? Että jos ostan, enkä pidäkk..."
M: " Ei meillä kyllä ole."

J: "Äh ole ihminen! Mä oon kiertäny koko kaupungin etsimässä Sonyn luureja ja nää vois olla just ne oikeet ammattini harjoittamiseen, mutta kun en oo varma."

Jes, luovutusvoitto! Hän kytkee ne mulle soittimeen ja pääsen vihdoinkin tyyppaamaan.
Oikein hyvät päässä ja tiukka soundi, vähän kiree piikki yläkekkarissa ja bassot menee snadisti puuroksi kun luukuttaa, muttei pahat ollenkaan. Ei tosin niin hyvät mitä muistelin. Ehkei nää sit kuitenkaan. Pitää vielä tutkia, mutta jos ei muu auta, niin sit palaan tähän lähikauppaan ostoksille.
Kotona selvitän, että netistä ko luurit saa kuudella kympillä ja arvioitten mukaan kestävyyden kans on niin ja näin. No mutta sitten taas niitä 7506 mallin luureja hehkutetaan estoitta, eikä niitenkään hinta ole kuin 120€ ja kun ne halpikset oli soundillisesti yllättävän kelvot, niin vaaka alkoi löytää balanssiaan. Nyt odotellaan kustin polkemista saksanmaalta.


Aina nalkutetaan siitä, kun jengi ostaa Thomannilta yms. verkkokaupoista, eivätkä tue suomalaista kauppiasta, mutta hei kamoon. Minä yritin!

Kommentit

  1. Tästähän tuli ihan jännäri. Satuin nimittäin Hakaniemen Sokoksen yläkertaan kun etsin uunivuokaa, ja ajattelin samalla vaivalla kurkata elektroniikkaosaston läpi. Sivukorvalla satuin näkemään että Jazmanauttihan se oli jotain luureja testaamassa.

    Tätä juttua lukiessani jännitin että missäs vaiheessa tää Sokos-episodi tulee vastaan: lähes loppuhuipennuksessa.

    On tää internetmaailma niin ihmeellinen!

    VastaaPoista
  2. On on... Varsinkin kun se kohtaa reaalin :D

    VastaaPoista
  3. Miul taitais olla yhet hd:et ylimääräsen jos tulee tarvetta?

    VastaaPoista
  4. Hassua että kuulokkeissa on aina vaan noi pari mallia jotka on n. tuhat vuotta vanhoja.

    itse pidän kovasti dt 250:stä. niistäkin on 2 versiota. 250-ohminen, jossa on parempi soundi ja 80-ohminen, josta ilmeisesti tulee enemmän hönkää (ja alapäätä).

    VastaaPoista
  5. Oksu: No hitto kun olis pitäny huudella, ennen tätäkin rumbaa.
    Nyt kusti polkee jo. (mikäli tuo sampopankki saa toimitettua ne rahat sinne Saksanmaalle.)

    Kervå: Juu perus tekniikka sitkuu. Samahan se on kaiuttimissakin. Kummasti se pahvikartio pitää kutinsa, vuodesta toiseen. Niin tai torvi!
    Ja monet tykkää niistä Beyereistä kyllä, ne ei vaan oo mun kuppi kahvia. Ohmi asia tuli kyllä uutena.
    Miksi on niin paljon muuttujia? Eikö EU vois tehrä jotakin, ristus sentään!

    VastaaPoista
  6. Koin vastaavanlaisen kokemuksen kun metsästin kaupungin hyvinvarustelluista kirjakaupoista Bob Katzin - Mastering audio -kirjaa. Ei onnistunut. F-musiikillakin huomasin, että myyvät enää pelkkiä nuotteja, ei oikeita kirjoja...

    Mutta asiaan, oikein viihdyttävä kuvaus arkielämästä.

    - Niko Laasonen

    VastaaPoista
  7. Hei minä voisin ostaa hra Oksun HD25:set jos Jazmanautti pärjää ilman... Ihan sama mikä malli kyseessä jos hinta on asiapitoinen. ville@rexmusic.fi

    VastaaPoista
  8. Meikälleki kyl kelpais Oksun hd:t, mikäli Anonyyymi ei haluakaan niitä :)

    VastaaPoista
  9. To Kazin kirja on muuten oiva.
    Taikin kirjastossa on muuten mainio valikoima alan kirjallisuutta ja sinne saa kortin siviilikin.

    VastaaPoista
  10. Ohmeista sen verran et mulla on noi molemmat HD25:t sitä vanhempaa mallia eli 70 ohmisia. Uudet taitaa olla 60:siä eli niistä pitäis tulla vielä vähän lujempaa, tosin ei oo noissakaan äänenpaine vielä loppunut kesken. Vuodesta 93 noilla oon miksuutellut ja niillä mennään luultavasti loppuun asti. Ei osaa enää muilla.

    VastaaPoista
  11. Kas tämmöseen törmäsin:
    As far as I understand it:
    hd-25 II -->Generic name for the series but usually refers to the hd-25-1 II.
    hd-25-1 II --> The standard 70 ohm version. I have had these for over 10 years.
    hd-25-C --> hd-25-1 with a coiled cord
    hd-25 LE --> hd-25-1 without the velour earpads (which I rather like), with a cheaper carrying bag for a few dollars less.
    hd-25-13 --> The 600 Ohm "pro" version.
    hd-25 SP --> A different headphone with a similar name and concept. Smaller drivers, fiddly headband, double sided cord.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit