maanantaina, marraskuuta 21, 2016

Isoja autoja ja keskikokoisen valtavia keikkoja

Sitten viimepäivityksen tapahtui mm. seuraavanlaista:

Tein periaatepäätöksen, että käyn tekemässä siellä aiemmin hehkuttamassani G-livelabissa vain loppuunmyytyjä ja maailman parhaimpia keikkoja.
Nyt arpa osui Emma Salokoskelle. Ai saattans kun oli taas ihan tajuttoman hienoa vääntää soundia. Semminkin kun toi musa on Kilpeläiseen verrattuna astetta maalailevampaa ja osin jopa mahtipontisuutta syleilevää. Arvatkaas vaan, otinko siitä keinoakustiikasta kaiken irti mm. Bowien Space Oddity -coverin aikana!?!
Emmalivelab
Keikan jälkeen nopea moodivaihto, kun mestassa jatkui meno yksärihenkisesti Emman synttäreillä.
mm. Q-contuum veti semmoista settiä, että oksat poies. Oli mahtavat juhlat ja ihania ihmisiä tupa täynnä.
Lady Emma & Lady Laverna

Seuraavana päivänä junailin itseni Turkkuseen, jossa Karavaanilla oli keikka Venus nightclubissa.
Johan oli nimittäin halli. Musasta ei nyt ihan ne pienimmät nyanssit välttämättä välittyneet, kun ihmiset möykkäsivät ns. "ihan vitusti".
Se on jotenkin vekkuli ilmiö, että ostetaan liput loppuunmyydylle suosikkiartistin keikalle, mutta temmotaankin raivokänni ja keskitytään koko keikka vaan mölisemään. Sitten ei ole varsinaisen mukavaa edes niillä, jotka ovat tulleet ihan oikeesti kuuntelemaan sitä musaa. Saatika sillä salin takaseinälle sijoitetulla äänihanulla, joka joutuu tahtomattaan kuuntelemaan koko keikan ajan sun ihmesuhdetilityksiäs ja kehoittamaan etsimään paremman laskutason juomallesi, kuin se mikseri.. . viidettä kertaa.
Noin niinkuin positiivisena puolena, mestassa oli ihan mahtava henksu ja kokki oli tehnyt bändiruoaksi mielettömän hyvää vorschmakia.
Turku

Viikolla oli taas kerääntynyt jonninverran masterointihommia. Punkista hypittiin taas sujuvasti jazziin etc. Ja pakkohankin uuden työkalunkin. Suomalainen Oeksound, oli tehny nimittäin toudella vekkulin dynaamisen resonanssienhallintaplugarin, nimeltään Soothe.
Aika monesti joutuu nimittäin noissa hommissa kaivelemaan dynaamisella Eq:lla jotain taajuuskertymiä, tai pintaan puskevia mikki/kaappiresonansseja. Tällä vehkeellä ko. homma hoituu aivan erinomaisesti ja todella nopeasti. Hyvä Suomi!

Seuraava viikonloppu vei ryhmämme Salon Astrum keskukseen. Siellä oli semmoinen vekkulin mallinen sali vastassa, jonka katto oli tavallaan sekä korkealla että matalalla, sekä diffusoiva että hankalasti heijastava. Sanalla sanoen: Haastava. Lava oli onneksi hyvän kokoinen ja roudaus kohtalaisen helppo. Mukavaa ja tuttua miestä oli vastassa, vaan myös miina.

Mestoille oli kasattu JBL:n VRX:sää, mikä on hyväksi havaittu pikku PA. Mutta ilmeisesti kukaan ei ollut sitä millään tavalla koeponnistellut. Tämä tuli välittömästi selväksi, kun panin viritysbiisin soimaan. Se oli jotenkin toudella oudosti vinksallaan eri vaiheistaan. Tuntui, että siinä oli jopa joissain purkeissa jotkin elementitkin väärässä vaiheessa, keskenään. Laulaja lokalisoitui sen keskipisteen sijasta jonnekin äärivasemmalle, kuuntelijan niskan taakse :D
Päätteitten tutkimisen jälkeen pyysin vaihtamaan ihan kaiken kaapeloinnin siitä järjestelmästä ja sitten sillä pystyi vetämään keikan kotiin. Vielä siihen jäi jotain anomalioita, mutta jengi oli jo valumassa sisään, niin se sai kelvata.
Viimeisetkin vitutuksen rippeet hävisivät siinä vaiheessa, kun näin millaisen noutopöydän henkilökunta oli meille kattaneet! Ihan todella hyvää ruokaa ja nuoret, ammattiaan opettelevat ihmiset kaatoivat maljamme täyteen.
Salo
Purussa Mäkys Esa, tarjoili vielä rommitotia flunssaani, joten silläkään saralla ei ollut mitään valittamista.

Lauvantaina liikahdimme kuorkillamme... Ai niin en olekaan tainnut kertoa tästä pienenpienestä hankinnastamme vielä mitään. Tai siis valoihmeemmehän sen hankki, suureksi iloksemme.
Vanhaa, hyvin palvellutta Ivecon kuormuria ei muuten ole ikävä ensinkään.
Tää uus Scania on nimittäin matkustusominaisuuksiltaan semmonen, että siellä voi mm. kuunnella musaa ja keskustella normaalilla äänellä. Ei tarvi olla vilttiä talvella niskassa, ettei kuolisi vetoon.
Eikä siinä pala kokoajan toinen toistaan mystisempi vikailmoitusvalo.
Ja meikäläinenkin saa jalat suoraksi. Itseasiassa mä mahdun seisomaan tuolla hytissä suorana!!!
IMG_5554
Lisäksi siinä on himppasen enemmän tuota säilytystilaa. Siinä missä Iveco piti pakata aina tetriksen omaisesti melko pieteettillä, niin sen koko vehkeen vois ajaa täyteen pakattuna tuonne konttiin sisään ja sinne mahtuis kantavuuden puolesta vielä täyteen lastattu pakukin. Eikä kuormaraja tulis sittenkään vielä täyteen. Lisäksi se on lämpöeristetty ja siinä on termostaatti. Eli lapin pakkasissakin voidaan pitää kamat jossain järkevässä lämpötilassa.
IMG_5534
...Mihin jäinkään, niiin liikahdimme Hankasalmelle Revontuliarenalle. Olin kuullut etukäteen kauhujuttuja vaikeasta salista ja luulinkin eksyneeni, kun pökelsimme paikalle. Koko sali oli nimittäin rempattu ihan huolella. Kookas lava ja whatnot. Taas oli ihan mahtavaa henksua vastassa ja homma toimi erinomaisen miellyttävästi. Hyvää keikkaa jälleen kerran.
Revontuli
Rantasaunalla oli hyvät löylyt ja huonearvonnassa mulle osui joku rokokoohenkinen prinsessaunelma, josta mun mummoni olis ollu maailman eniten täpinöissään!
prinsessuus
On tä kyllä hieno laji!






tiistaina, marraskuuta 08, 2016

Hakaniemi rules ok.

Keikkakimarointi jatkuu...

Bändi mietti jo tuossa kesällä, että miten tulisi järjestää levynjulkkarikeikka niin, ettei homma olisi liian ilmeinen (= Tavastia) ja siten että samalla tavottaisi mahdollisimman monta fania. Että pitäiskö sitä järkätä oikein pieni julkkarikonserttikiertue, vaiko mille sitä ryhtyisi.
No orkanbändin pojathan päätyi semmoiseen neronleimahdukseen, että hommataan Hakaniemen torille pieni lava, sekä asiallinen äänentoisto ja vedetään siinä ilmaiskonsertti kaikelle kansalle.
Ja kyllä sitä kansaa tulikin!














Kuva:Kimmo "puolijumala" Lainesalo.

Oli todella jännä keikka, kun lokakuun loppupuolella ei yleensä järkätä paljon ulkoilmakonsertteja (ja syystäkin), niin vähän pelotti että mitenköhän ihmiset löytävät paikalle? Facebook näytti, että osallistuneita tulis nelisen sataa. Mä veikkasin miljoonaa, mutta lopulta mentiin siinä välillä, eli tuhansissa.
Kylmä ja navakka merituuli helli meitä aamusta asti, joten siinä sai roudailla ihan ripeästi, ettei jäätynyt pystyyn. Broadwayn kundit kasas meille just sopivan lavan ja ripustivat L´acoustickia riittävästi. Kirjaimellisesti ihan jäätävän hyvä keikka!
Semmoinen outo ilmentymä nykyajasta tuolla esiintyi, etteivät ne tahot joiden pitäisi vastata levyn myynnistä, tunnu enää uskovan tuotteisiinsa.
Meinaan että eräs maanlaajuinen levymyyntiketju otti asiakseen tulla paikalle myntipöytineen, hoitamaan levynjulkkarikeikan levymyynnin. Mahtava tilanne. Kerrankin tulee ammattilaiset hoitamaan homman, eikä bändin tarvitse itse huolehtia moisesta, kaiken muun ohella.
Noh siinä viidennen biisin tienoilla tulee ilmoitus, että kaikki levyt on myyty loppuun.
Sehän on toki kivaa, että ihmiset niitä ostivat. Mutta se taas ei, että levymyyjät eivät uskoneet moiseen ihmeeseen ja pakkasivat niitä mukaan ihan murto-osan siitä, mitä olisivat saaneet kaupaksi.
Tuossa vaiheessa heillä olisi muuten ollut vielä melkein tunti keikka-aikaa noutaa plattoja lisää.
Oi aikoja.

Mun selkäni otti siitä kaikesta viimasta jotenkin itseensä, joten autoin piuhojen purussa, minkä kykenin ja ryntäsin sitten Tampereen junaan toiselle keikalle.
Nimittäin Cleaning Womenin tyypit pyysivät keikalle. Ja kuinka näppärästi menikään aikataulullisesti tämä tähän.
Cleaning
Kohta löysinkin itseni Telakalta ja ääniä ihmettelemästä. Taas oli uutta metallilaatikkoa yms. mikitettävänä. Tsekin jälkeen telakan ihanaan saunaan lämmittämään ikiroutuneita luitani. Kuulumisien vaihtoa ja ihan helvetin kovan keikan kimppuun! Tupa oli tukossa ja jätkät niin kovassa iskussa, ettei mitään järkeä. Pari kaljaa ja höpinää siinä vielä keikan jälkeen ja juuri kun alkoi vaikuttaa liian hauskalta, niin nukkumatti kehoitti tilaamaan taksin. Oli kotisänkyyn päästyä aika tyhjänä tuo takki.


tiistaina, marraskuuta 01, 2016

Keikkapursketta

Keikkasyksy lähti taas toudella kivasti käyntiin.

Eka tuli kutsu lähtä Turun Dynamoon miksaamaan Plutonium 74- orkesteria.
Miten moisesta voisi kieltäytyä?
Maailman paras bändi, jossa soittaa maailman parhaimpia tyyppejä!
Dynamokin on kovin kiva kapakka ja viimekerrasta olikin jo vierähtänyt aikaa.
Haastavahan se on paikkana toki. Se neljän neliön irtopalalava ei ole mielestäni ihan loistava kannattamaan tuollaista yhdeksänhenkistä retkuetta ja mietinkin siinä purkavani koko lavan pois ja panevani bändin lattialle skulaamaan. Mutteihän ne olisi mihinkään sieltä näkyneet.
No kaljatynnyreitä ja kaikenmoisia irtotasoja kun kasasi siihen ympärille, niin jotenkin tapahtui taas ihme ja kaikki tyypit ja tyypittäret siellä lopulta töröttivät ihan sulassa.
Onneksi oli muuten tämä tuuraava talonmies ihan parhaustyyppejä. Se kävi aiemmin toteamassa että siellä on sidefillit paskoontuneet ja hoiti pari ylimääräistä monitoria mestoille. Neljä on aika minimi tolle sakille. PA jäi vielä kivasti puoliksi bändin taakse niin kyllähän ne kuulivat. Melkolailla sai vääntää kierron kanssa, mutta ei kuitenkaan tarvinnu ihan hirveästi hävetä keikallakaan. Se on vaan aina vähän haastavaa, kun pari viulistia pitäis saada kuulumaan tommosen orkesterin alta, oli ne PA:n edessä, tai ei.
Putskut dynamo
No tupa oli pullollaan, meininki kuuma niin musiikillisesti kuin fyysisestikin ja kaikinpuolin ihanaa oli hommeli! On se vaan kova livebändi.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa tämän kauden eka Tuure & Kaihon Karavaani keikka, Helsingin Glorian olohuoneklubin yllätysesiintyjänä. Olivatpa osanneet tehdä kerrankin siitä punaisesta kaikukammiosta viihtyisän ja kaikin puolin miellyttävän miljöön. Ja uuden äänentoiston mukana se helvetillinen bassohuminakin oli saatu jotenkin järkeväksi. Oli jotenkin mystinen fiilis mennä pitkästä aikaa taloon, jossa toimin tovin tekniikan pomona, tuossa vuosituhannen vaihteessa. Mikään ei nimittäin ollut muuttunut. Saman oven sama raami kinnaa vieläkin ja sama puuramppi kolisee roudatessa pois paikaltaan, kuin silloin 15v sittenkin. Jos se ei toimi, niin siihen tottuu.

Se mikä oli huikean jännä huomata, oli bändin jännitys. Uus levy ulkona ja pitkä keikkatauko, niin nuo veteraanimuusikot olivat ihan paskat housussa. Mahtavaa! Jos tommonen tilanne ei jännittäisi, niin voisi jo vähän kyseenalaistaa tehdyn työn merkittävyyttä.
Karavaani Gloria

Torstaina oli keikkailussa itselläni välipäivä, mutta bändi kävi vetämässä akustisen keikan Kom teatterin tukkoon ammutussa baarissa. Oli kuulemma tajuttoman kova keikka. Ei ihmekään kun edellisenä päivänä oli keritty ns. "löysät pois".

Itse vietin ko. torstai-illan menemällä jo edellisessä postauksessani mainitsemaani muistokonserttiin.

Perjantaina oli yksi tämän bändin iiseimpiä roudauksia. Olimme nimittäin sopineet keskiviikkona Glorian kanssa, että voimme jättää kamat sinne varastoon välipäiväksi. Näetsen tämä seuraava keikka sijaitsi noin 30m päässä G-livelabissa, niin pukattiin ne suoraan naapuriin sisään.
Paikka on outo. Ensinnäkin siellä roikkuu valtavat määrät Genelecejä. Pääpönttöinä on arvoauton kokoiset (ja hintaiset) lippulaivansa ja viivelinjoinakin roikkuu kosolti saman malliston pienempiä versioita. Lisäksi vähän jokapaikassa on pienempiä lähikenttämalleja huolehtimassa keinoakustiikasta.

Mun täytyy myöntää, että olin optimistisen skeptinen suunnittelun suhteen. Genelec tekee studiomonitoreja. PA-kaappejahan ne eivät ole suunnitelleet aikoihin. Ja ikäväkyllä hommat menevät yleensä niin, että mitä enemmän niitä kaiuttimia ripustellaan ympäri kämppää, niin sitä enemmän saadaan aikaan myös ongelmia.
Olihan tuollakin siellä täällä kuultavissa liuskoittumista etc. mutta ihan tajuttoman paljon vähemmän, kuin olisin osannut kuvitellakaan. Semminkin kun paikalle paukkaa tupa täyteen ihmisiä, niin tollaset fysikaaliset pikkufibat maskautuu vielä entisestään.  Ihan tajuttoman hyvää duunia on arvon ihmiset tehneet!
Niin ja se Tapio Lokin keinoakustiikka... Tilahan itsessään on tosi kuollut akustisesti, joten akustiikka väännetään aika monimutkaista algoritmia pukkaavalla purkilla. Ja mikä hienointa, siihen purkkiin pääsee reaaliaikaisesti käsiksi. Tai en minä tiedä onko sitä tarkoitus sörkkiä kesken keikan, mutta mä pyysin välittömästi saada kontrollikoneen mikserin viereen.
Kelatkaas nyt: Mä voin päättää, ajanko vaikka bassoa ja basaria humisemaan sinne tilaan! Tai tahdonko suoraan akkarisoundiin enemmän tilaa, kuin lauluun? Ja mikä parasta, voin viedä bändin kuulijoineen biisikohtaisesti (Tai vaikka kesken biisin) intiimistä jazzklubista valtavaan katedraaliin! (Ja feidata sen katedraalin sisään vasta siihen biisin massiivisimpaan kohtaan.)

Kuulostaa ehkä siltä, että nyt lähti Jazmalta mopedi lapasesta, mutta kun tuota käyttää niin subliminaalisesti, että sen tajuaa vasta kun sen ottaa pois, niin toi hommeli toimii tajuttoman hyvin.

Glab
Sekään ei haitannut, että bändi veti ehkä yhden parhaimmista keikoistaan ja mä sain siinä samalla hiottua mikseriini vihdoin semmoisen pohjan, että siitä on aina hyvä rakentaa keikka kuin keikka.
Yksi urani parhaimmista keikoista. Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin hattua nostaa!

Erikoismaininta menee myös uskomattoman mukavalle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle. Bravo!



maanantaina, lokakuuta 24, 2016

Heipiö!

Kävin rouvan kanssa lomalla. Voitteko kuvitella?!


Funtsittiin siinä kaikenlaista aina Islannin aktiivilomasta, Sisilian reissuun, mutta päädyttiin nappaamaan äkkilähdöt Kreikkaan Samoksen saarelle, Pythagorion (Juu saman miehen syntymäkaupunki) pikkukylään. Mesta oli sen verta historiallinen mestamesta, sieltä täältä pilkottavine raunioineen ja pyväineen, että se oli julistettu maailmanperintökohteeksi, joten massaturismi ja hotellikompleksit loistivat poissaolollaan.
Lötköt

Kokeneehkona Kreikankävijänä, voin kertoa että ko. kylässä oli parhaat sapuskat ja kahvilaherkut, mihin olen törmännyt. Jossain muualla on ehkä ollut joku ehdoton helmi, mutta tuolla oli tasaisen hyvää jokapaikassa. Ja mikä hämmentävintä, niin kahviloissa oli melkein poikkeuksetta espressokone kahvalla, eikä sitä luokatonta nespressoa, joka syövän lailla on levinnyt ympäri euroopan lämpimiä kolkkia.
Heidi 1

Joka päivä paistoi aurinko ja me vain lötkötimme. Oikeastaan vietimme vain yhden vähän aktivisemman päivän, kun kävimme lautalla Turkin puolella Siden muinaisen kaupungin kaivauksilla.
Jumaliste miten hieno mesta. Siellä meni aika komeasti. Piti tietenkin käydä ihmettelemässä myös paikallista stagea. Hieno miljöö ja hyvä akustiikka, mutta surkeasti funtsittu roudaus. Tosi paljon kivenmurikoita ja ylenmäärin pylväitä tiellä.
Amphiteatteri
Suomeen palattua sitä sitten taas jaksoikin puuhastella. Muutamia masterointihommia oli siihen kerääntynyt ja pari baarikeikkaakin oli jonossa. Housebändihommia paikallisessa kuppilassa, mikäs sen leppoisampaa?

Seuraavalla viikolla realisoitui jo lähes vuoden suunnittelemamme, isäni, eli Jouni Kestin Muistonäyttely ja konserttisarja Helsingin malmitalolla. Koko perhe pölähti kerralla Malmitalolle, päivää ennen avajaisia ja mehän ripustimme siihen aulaan suppean, mutta oikein mainion näyttelyn isän töistä. Olihan siinä teristä kerrakseen.

NäyttelyIhan vinkkinä, että kohta on joulu ja kyseessä myyntinäyttely. Pyrimme hinnoittelemaan teokset niin alas, että vähän jo rupesi hirvittämään. Mutta kun paikasta ei mene galleriakuluja eikä prosentteja, niin miksipä ei. Ja onhan se nyt aika siistiä ajatustasollakin, että kellä vain oisi varaa ostaa taidetta seinälleen, tahi lahjaksi hyville ihmisille. Menkäähän katselemaan. Myös osamaksu on neuvoteltaessa tapauskohtaisesti, mikäli niikseen.

Sakke

Viime torstaina oli sitten ensimmäinen virallinen konsertti kolmesta. On ollut jotenkin mahtavaa, että lähes kaikki kutsutut huippumuusikot jotka on jossain vaiheessa tehneet faijan kanssa yhteistyötä, ovat ilmoittaneet tulevansa riemumielin soittamaan! Viimeksi mm. Joonas Ahonen, lensi varta vasten Wienistä soittamaan faijan pianokonserton kulukorvauspohjalta. Muutenkin artistikattaus on jotain ihan mieletöntä. Jos improvisointipohjainen ja kokeileva musiikki joka pohjaa vapamuotoisesta jazzista ja avantgardesta, resonoi vähänkään, niin tämä on ihan must. Ja vaikkei resonoisikaan, niin sä et ehkä vain tiedä sitä vielä.
Ja sanoinko mä jo, että kaikki konsertit ovat imaisia?!?!!
Malmishow
Lisätietoa ja konserttisarjan ohjelmisto löytyy Tästä linkistä.

torstaina, syyskuuta 08, 2016

Paskaa, myrskyä ja kokonaisvaltaista kosteutta

Oli kyllä toudella jännät kauden lopettajaiset.

Pari viikkoa sitten mentiin ulkoilmakeikalle Kouvolaan. Taas oli keikka sillä pohjalla, että laitetoimittaja oli nimeltä ja maineeltaan etäisesti tuttu, mutta juurikaan muusta ei ollut mitään käsitystä.
Noh tapahtuma tapahtui ravintolarakennuksen terassin viereisessä puistossa, niin että sen terassin olis pitänyt toimia anniskelualueena. Noh pyynnöistä huolimatta lava oli rakennettu niin, että terassi jäi lavan sivuun, joten sieltä ei nähnyt lavalle. Eikä kyllä kuullutkaan. (Mitkä fillikaiuttimet?)
Ja se lava. No hohhoijaa taas! Sinne ei voinut työntää yhtään laatikkoa lukitsematta pyöriä, tai homma olisi mennyt ihan Marble madnessiksi. Se oli kierossa jokaiseen ilmansuuntaan. Eiku nyt liioittelen, koillisessa oli vähän tasaisempaa.
Ja trussirakenteet näyttivät enemmänkin joltain esiteknologiselta lentokoneviritelmältä. Mm. takastrussit olivat lavassa kiinni yhdellä! (1kpl!) kierolla pultilla, per tolppa. Sivukaide, jollain puusepän puristimella ja....
Tilatut neljä monitoria, olivat muuttuneet näemmä kahdeksi muovipurkiksi ja "etuvalot" makasivat subbareitten päällä alaviistossa.

-Ettekö lukenut sopparia ja tekniikantarve listaamme?
-No nämä meillä nyt on, eikö teillä oo omia?
-No nyt sattuu olemaan, mutta mitä jos ei oliskaan?
-...

Lava
Photo:Kimmo Lainesalo.

Raavittiin sitten Kuorkki tyhjäksi ja tehtiin ihan ite, alusta asti.
Niin ja niitten metalliportaat sinne lavalle, muttuivat sateella niin liukkaiksi, että niissä veti kunnon lipat kolme organisaatiomme jäsentä, itse mukaanlukien. Minä selvisin mustelmilla, mutta rumpali tyri snadisti ranteensa, just ennen keikkaa. Onneksi vain snadisti. Paniikkiratkaisuna kävin repimässä laitetoimittajan piuhapallerosta mikkipiuhaa ja punoin niistä jonkinlaista tarttumapintaa, niihin askelmiin. Arvatkaa vaan mistä piuhoista ne hanut aloittivat purkamisen... huoh.

Kun purussa ystävällishenkisesti annoin palautetta niistä hengenvaarallisista portaista, niin vastaus oli mukavan alentuva: "No saattaahan ne olla sateella liukkaat, heh. Näytäppä kuule mimmoset pohjat sulla on kengissä."
No näytin jäätikkövaellukseen suunniteltuja kengänpohjiani, niin ymmärsivät lopettaa sen mutkuilun siltä osin.

No siihen lavalle pukkas sitten alkuun myös jotain torvisoittokuntaa ja teatterishowta, sekä yks harvinaisen mukiinmenevä blues-akti, eikä niillä ollut mulle omaa CAT:ia, niin jäi se PA:n virittely sitten hoideltavaksi just ennen keikkaa. Samapa se toisaalta sille.
Siellä oli 2kpl jotain elämää nähneitä KV2 tolpannokkapönttöjä ja kauhee läjä matkaompelukonekotelon näköisiä DIY -subeja.
Jo ensi töräyksellä huomasi, että nyt joutuu hommiin. Vaiheistus kuulosti siltä, että näitä on joku joskus vähän korjaillu itte. Viiden minutin jälkeen leftistä luovutti joku elementti ja päätti ruveta särögeneraattoriksi ja ne subit ampu yllättävän hyvin siihen lavan eteen sellaisen kivan kujan, joka tipahti hämmästyttävän dramaattisesti heti, kun poikkesi keskilinjalta. Jonkun 300 hengen juhlatilan noilla olis voinu vetää ihan semiok:sti, mutta kun sitä sakkia tuli sinne puistoon sen + viisi tuhatta.
Olihan meillä toki omakin Nexon setti mukana, mutta sitä varten olis pitäny purkaa noitten setti alta pois ja mä en rupeis eniveis rakenteleen mitään äänitornia suoraan epätasaiselle nurmikolle.
Lisäksi sitten olis pitäny luovutaa alkuiltaan, meidän PA noitten käyttöön ja, no... multa ei suoraan sanoen luottoa riittänyt. Eikä meillä olis ollu mukana, kuin yks PS15 yläpää per puoli.
Lava2

Rakentelin niin omituisen master Eq:n että nauratti, itketti ja paskatti yhtä aikaa. Yhdellä vehkeellä leikkailin resonansseja ja komotuksia ja toisella nostelin isommin jotain ääntä taas esiin, pääosin samoilta taajuuksilta. Masteriin piti rakentaa aika villit kompuroinnit, ettei loputkin pöntöt räjähdä ja jotta sais edes jotain järkevää toistettua. No kolmannen biisin kohdalla se kuulosti keskilinjalla yllättävänkin järkevältä, tosin helvetin bassovoittoiselta (jotta sivuillakin aistisi jonkinlaista lämmöntapaista) ja se lefti rutisi tietty koko keikan ajan.

Kaikkein surkuhupaisinta tapauksessa oli, että niitten kuorkin kyljessä oli slogan, jossa luki:
"Next gen Prosound systems." Tätä kymiläistä lafkaa tullaan muuten tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Oli nimittäin tuo palautteen vastaanottokyky sillä mallilla, että peli on menetetty jo vuosikymmenet sitten. Yrittäisivät edes. Nyt tuli kaikkiaan 1/5. Ykkönen loppuillan roudausavusta.

Seuraavan päivän keikassa parasta oli se, ettemme olleet ko. lavalla. Nimittäin myrskysi ja minä en tykkää lentää kuin virallisten lentoyhtiöiden kamoilla.

Matkalla Syvälahden lavalle väistelimme tielle kaatuneita puita ja ihmettelimme romahtaneita sähkölinjoja ja sitä, kuinka paljon tuulenpuuskat keikuttavat pikku kuormuriamme.

Paikanpäällä oltiinkin sitten jännän äärellä. Ihan mahtava omistajapariskunta piti meitä hyvänä, mutta se ei paljon auttanut, kun sähköt puuttuivat.
Noh optimismin voimalla päätimme kuitenkin kasata kamat kännykän valossa, josko sähöt palaisivat sopivasti illaksi. No kello alkoi käydä jo iltaa ja sitten olikin päätösten aika. Pakko ilmoittaa bändille, ettei tarvi tulla ja yleisölle että nyt ei ihan lähde.
Osa oli ajanut jopa 400km, kauden vikalle keikille :´(
Kamat pimeässä takas autoon ja maistuisikohan tuotanoin olut?
Pimeys

Periaatteessa tämä urani ensimmäinen "No show" keikka olis ollut kauden viimoinen ennen syyslomaamme, mutta sitten tulikin tieto, että ens perjantaina olis Helsingissä yhdet firmabileet sekä ns. harrastekeikka Vallilan kyläjuhlilla. No me Kimmon kanssa kekattiin pikku kaljapäissämme, että jos vain majoitukset onnistuis, niin mehän tullaan raapimaan se Vallilan keikka ihan ilmatteeksi.

No se firmakeikka oli ja meni, ei siitä sen enempää. Mutta Vallila, no se olikin sitten jotain muuta!
Jos edellisenä viikonloppuna tuuli enemmän kuin miesmuistiin, niin tuollapa satoi enemmän, kuin kymmeneen vuoteen. Sitä vettä tuli koko illan siis ihan hel-ve-tis-ti! Onneksi lavaa oli raapimassa kasaan ihan helvetin kovaa ammattilaista, niin saatiin kaikki semikivasti kondikseen, siitä vedenpaisumuksesta huolimatta.
Lavan takakulmalle oli pykätty snadi teltta, jossa oli X32 tiskinä. Panin siihen failini ja otin yhteyden ipädilleni, jotta voisin mennä yleisön sekaan raapimaan jotain järkevähköä esille. Noh, sehän olis ollu sama asia, kuin yrittäis mennä suihkuun miksaamaan. Paitsi että tuossa suihkussa oli myös miljardeja ihmisiä sateenvarjoineen. Noh naapurikahvilan isännän juttusille, että pääsisinköhän istuskelemaan tuonne teidän asuntonne yläkerran parvekkeelle? Ja sehän sopi. Hän avasi ovea, toi jakkaran, tuhkakupin ja kylmää olutta. Huusin Kimmolle, että kääntää mulle fillin osoittamaan sinne yläviistoon ja avot! Onneksi siellä oli d&b:tä, niin ei tarvinu ruveta taistelemaan vielä PA:nkin kanssa. Toimi yllättävän hyvin. Se mikä ei vain toiminut yhtään, oli se että mun jo väistymään päin oleva flunssa, ei diggaillut yhtään siitä viisituntisesta läpimärkyydestä, joka osalleni lankesi.
Vallila
Tällä viikolla olenkin lähinnä juonut inkivääriteetä ja pelannut strategista ammuskelupeliä, tiukasti soffalla maaten.
On muuten ihan törkeen koukuttava ja mukavan haastava peli, jossa ei rynnimisellä pärjää!

maanantaina, elokuuta 29, 2016

Modulaarista menoa

Kävin viimeviikolla oikein Hesoissa! 

Pitskussa Audicon konttorilla järjestettiin Waves esittelytilaisuus. Esillä oli varsinkin Soundgrid miksausjärjestelmät, ja niitä esittelemässä wavesin oman sepän ohella Röningin Janne, joka uurtaa usia ko. tsydeemillä tässä maassa.
Oli kiva jutella Wavesin oman hahmon kanssa niitten plugareista, kun eihän niistä oikein aina tiedä, mitä sieltä pellin alta oikein löytyy.
Esimerkkinä R-Axx plugari, joka on vähän pirun hyvä vähän vaikka mihin. Se on vähän niinkuin kompura, mutta myös jotain muuta se tekee kuin lyttää. Noh siinähän on kuulemma mukana myös trnsient desinger tyyppistä kikotinta ja jotain harmoonis-särötys asiaa.
Lisäksi pääsin antamaan suoraan kehitysehdotuksia parista hommelista, jotka olis nähdäkseni kivoja.
Ja kas, hän näki ne tavallani ja aikoi panna sanaa koodareille.

Livehomman juju on periaatteessa siinä, että räjäytetään digimikseri osiinsa ja kasataan ihka oma tsydeemi palasista, (Tietskari, kytkin, Serveri, I/O, käyttöpinta) pohjaten wavesin soundgridin ja plugareiden ympärille. Tosin tulevaisuudessa muutkin plugarivalmistajat tulee tekemään lisenssillä yhteensopivia plugeja tohon ympäristöön.
Onhan se nyt ihan kiva, että sä voit valkata mikseriin omat kanavalohkot SSL, API, Neve, whatever pohjalta, tai rakentaa kanavaan ihan millaisen ketjun ikinä haluat.
Tämähän nyt on toki ollut studiopuolella perushommeleita jo pitkään. Maailmat lähentyy.
Samalla kertaa pääsin hypistelemään noita kosketusnäyttöpohjaisia tsydeemeitä ja niitten tuntuma on yllättävän jeppis. Reagoivat perhana vaikka kuinka moneen eleeseen kerralla. Eli voipi pukkailla useempaa töpseliä yhtäaikaa, jos niikseen.
Rönäri
Kyllä mä tollasella voisin keikalle lähteä, ei siinä mitään. Mutta täytyy kyllä sanoa, etten mä lähtis kuitenkaan omaa setuppiani tuohon suuntaan tieten tahtoen viemään.
Oon jotenkin silleen hassu, että livenä mulla on vähän semmonen "Vähempi on enempi" -tyyppinen suuntima ja yks hallittu paketti tuo turvaa ja selkeyttä. Keep it simple, stupid!
Mikitetään mahdollisimman hyvä äänilähde, mahdollisimman hyvin ja sitten pitäis pärjätä ihan perus filsu, Eq, kompura/gate asialla maaliin. Mulla on masterissakin kompura vain silloin, kun on jotain hätää liikkeellä, kuten naurettavan alhainen desibeliraja, tai alimitotetut kamat tms.

Sitten taas toisaalta, tossa sais dynaamiset Eq:t vaikka joka kanavaan!
Ne ne on sitten mahtavia laitoksia. Siinä yhdistyy ekvalisaation ja kompressoinnin parhaat puolet: Eq leikkaa esim. puukkotaajuutta, vain silloin, kun sitä esiintyy.
Ja kerrankin olis sellaiset kaiut, ettei jättäis kylmäksi! Ja Fairchild! ja...

Tollanen systeemi on kyllä varmasti jossain Chisussa tai Robinissa ihan ehdoton! Voi rakentaa niitä maailman isoimpia äänimaailmoita samaan tyyliin, mitä studiossakin!

Jos nyt ens kaudelle sais kuitenkin sen himoitsemani QL-5:den, niin siinä on kyllä mun tarpeisiin sellanen paketti, että oksat pois! Elastisen aikoihin rakastuin tulisesti siihen CL-5:een.
Toi pikkuvelihän on periaatteessa sama tiski, mutta käyttöpinta on snadisti riisutumpi ja hinta todella paljon alhaisempi. Se soundaa helvetin hyvältä ja siinä on Neven ja kumppaneitten suunnittelemia ihanuusprosessoreita. Ja ne dynaamiset Eq/multiband asiat. Sekä saisin siihen näppärästi kiinni tuon Joemeekin OneQ -laulukanavani. Jotenkin mun pirtaani toimii sellanen, että mulla on koko ajan laulu hyppysissäni.
...Niin ja saishan sen waves serverin siihenkin tietty kiinni, jos nyt meinaa lähtä homma käsistä.

Noh, tulipa taas jaariteltua. Oli tarkoitus kertoilla myös viikonlopun keikoista, joilta ei taas tilanteita puuttunut. Taas oli vastassa ihan tappavaa lavarakennetta ja myrskyhommeleita.
Kerron niistä tarkemmin kohtsiltään.

tiistaina, elokuuta 23, 2016

Bunkkerointia ja vaarallisia tilanteita

Mimmosta hommaa?

Kutsu kävi kyläjuhlille Jojensuun liepeille, sinne vielä hivenen idemmäs. Jotenkin oltiin niin hyvissä ajoin liikenteessä, että kerrankin päätettiin kurvata katsomaan, mitä siellä bunkkerimuseossa, siinä Joensuun suulla oikein on tarjolla? No siellähän oli nuorimies vapaaehtoishommissa ja kertoili kovasti mielenkiintoisia jutskia salpalinjastosta ja semmottiista.
Yllättävän mielenkiintoinen mesta.
Niinkin mielenkiintoinen, että meinas tulla lopeensa kiire, mutta kurvattiin kuitenkin ajoissa kaikkapaikalle.
Kimmo

Ja nyt olikin vastassa vähän pirusti pasketta. En tässä lähde mitään nimiä avaamaan, tai syyllisiä mestaamaan, nää asiat puidaan muualla. Mutta kerron pintapuolisesti mistä hommassa oli kysymys. Tämä ihan opiksi ja ojennukseksi, etteivät virheet toistuisi muuanna ja muitten toimesta. Turvallisuusasioitten kanssa nyt vaan ei pelleillä.

Ongelma oli lähinnä lava. Ei minkäänlaisia sivutukia, saatika harustuksia. (varmistamattomien)Tolppanostinten jalkojen alle (joita ei ollut muuten riittävästi) ei oltu myöskään laitettu levyjä. Olen nähnyt asfaltinkin pettävän, saatika nurmikon.
Katto oli ensinnäkin liian pieni, eikä peittänyt kunnolla lavaa. Toisekseen se oli kytöstetty lankuista ja pressusta. Purjeena se toimi tosin ihan mainiosti.
Sisätiloihin tarkoitetut ledilamput valuivat saapuessamme vettä. Lisäksi sähköt niille olivat myös olohuonemallia ja likomärät nekin. Koko lavaa ei tietenkään oltu maadoitettu, joten kytöstys oli sikälikin hengenvaarallinen.
Tässä nää tärkeimmät. Lisäksi siinä oli sen kymmenen pikkuasiaa tehty päin helvettiä.
Tappolava
Mietittiin siinä aikamme mitä tehtäis. Sadetutka oli aika tarkan syynin alla. Samaan aikaan tulee tieto, että parinkymmenen kilsan päässä Joensuussa oli syöksyvirtaus iskenyt johonkin tapahtumaan, romahduttaen kolme tapahtumatelttaa. Tämä kytöstys ei olis kestänyt seminavakkaa tuulenpuuskaa, saatika moista.
Jos tää olis ollut jossain kaupallisessa festaritapahtumassa, oltais painuttu niinsanotusti "vittuun" samoin tein, mutta kun kulttuuritätien silmät rupes kostumaan siihen malliin, kun niille valkeni tää tilanne, niin päätettiin katsella kelit loppuun asti ja yrittää pelastaa tilannetta niin paljon kuin mahdollista. (Kun me ollaan odotettu teitä tänne vuosia!!! ...)
Onnistuttiin sitten jostain tilaamaan kokonaista neljä vesitankkia ja paloauto letkuineen. Haalittiin kasaan liinoja, joista osa oli jopa ihan vetokuntoisia ja ankkuroitiin rakennelma silleesti maahan, ettei se joko kaadu tai lähde lentoon, heti ensimäisestä tuulenpuuskasta.
Tero teki radikaalin, mutta ainoan ratkaisun ja repi kaikki valot pois sähköistä, pohjalta: "Vetäkää pimeessä jos vedätte. Mutta ettepähän ainakaan kuole sähköiskuun." Keikan ajan se tuijotti aika tiiviisti lavarakenteita, taivaanrantaa ja ilmatieteenlaitoksen softia.
Jäimme henkiin.

Seuraavana päivänä puksutimme Nokialle, Ylisfestareille. Se oli joku kehitysvammaisten kokoontumisajo, johon toki saipi ostella lippuja taviksetkin. Loppuunmyyty hässäkkä, ihan mahtavassa miljöössä. Brightiltä oli vastassa mm. vihreä, sekä hattupäät. Hattupää valitteli, kun ei väsymykseltään ollut pystyny kummemmin virittelemään PA:ta, kun ei enää kuule mitään.
No mutta jos tollasen d&b:n setin panee niinkuin softa sanoo olevan hyvän, niin se yleensä on.
Niin nytkin.

Torstaina kävi jotain sanomattoman harvinaista. Jazmanautit lähtivät vapaa-ajallaan kuuntelemaan vihollisorkesterin suorittamaa musiikkia! Vaimo nimittäin bongasi pikku-uutisen, että Pyynikin kesäteatterilla soitaapi Saimaa. No viestillä nimeä portille ja lavaa tuijottelemaan.
Ai sattans miten oli kova! Meni top vitoseen, noin niinkuin kaikkien aikojen keikkana.
Ton bändin kohkauksesta tulee mieleen Matrix reloadedin moottoritiekohtaus, jossa autot ja moottoripyörät lentelee. Luodit viuhuu, samuraimiekat kolisee. Sit liittymästä eteen kaahaa sirkuskaravaani ja jostain kehiin syöksyy kemikaalilastissa oleva höyryveturi!
Ihan mahtavan naulitseva kaksituntinen!

Saimaa Perjantaina Poriin. Kalenterissa luki vain, että yksityistilaisuus. Joku elintarviketukku, jossain teollisuusalueella. Jotain nevöhöörd kaiuttimia on paikalla äänifirman toimesta. Kuulostaa karvaiselta hommelilta. Mennään katteleen hyvissä ajoin.
No siellähän oli iso varastohalli/teltta pystyssä, kunnon lavalla ja äänirasian hahmoja välittömästi kahvassa kiinni. Nämä Sound Projectsin purkithan soundasivat varsin kelvollisilta. Hallin akustiikkahan oli luonnollisesti ihan hirveä, mutta pöntöt vaikuttivat siltä, että niitä olis kiva päästä ponnistamaan joskus hivenen paremmassa tilassa. Pori Keikka oli mainio ja mukavan aikainen, joten oltiin sitten vapaalla jo hyvissä ajoin. Käytiin Beerhunterin terassilla, missä on tuo mallaspuoli aivan ihanasti. Siellä kannattaa nauttia pieniä tuoppeja, koskapa maisteltavia on kertakaikkiaan ruhtinaallisesti.
Sitten siinä alkoi seurueessa ihme porina jostain must be -irkkupubista. siis mittee? Ymmärsinkö oikein? Irkkupubi, joka on oikeasti käymisen arvoinen ja tunnelmallinen? Että guinnesia ja tinapillimusiikkiako tässä haetaan? Pakko lähtä mukaan tsekkaamaan tämä ihme. No vaellamme johonkin vähän syrjemmälle ihan peruskapakan näköiseen mestaan, mutta avot!
Mites sen kuvailis? Voisin kuvitella että Irlannissa ne perusbaarit on just jotain tämmöistä. Ei tätä oltu sisustettu. Se vaan oli. Ja jumaliste miten hyvää guinnesia ja tunnelmata! Milloin Porissa, niin One For The Road -suuntimaksi, oi!

Käenkosken lava. Nevahöörd, mutta sieltä sitä sitten löysi itsensä seuraavana päivänä.
Tosi omituinen meininki. Rokkilootan tyypit nyt tiesi mitä tekevät, tekniset asia oli hyvin, mutta kukaan ei tullut vastaan. Piti oikein kaivaa ja jäljittää mestoilta joku jostain tietävä. Met soitimma pihalla Agentsien kanssa (Ei muuten mitään kysyttävää! Huikea orkesteri!).
Sisätiloissa ja terasseilla oli jos jonkilaista bändiä ja ohjelmassa oli myös ilotulitus.
Monenmoista hämmentävää. Eipä siinä otimme lungillaan ja sekös se onkin vaarallista!
Istuskelin siinä bäkkärin terassilla, järven rannassa ja lueskelin kirjaani. Ylös noustessa polvi sanoi poks ja sitten ei enää oikein astuttukaan. Vanha jännevaiva tuli takaisin ja mun roudaaminen olikin sitten loppuillan hyvin muodollista.
Parkano
Pojat lähtivät keikin jälkeen jonnekin hotellintapaiseen, mutta minähän hoksasin, että lavahanut matkaavat purkunsa jälkeen Tampereelle, niin hyppään kyytiin ja pääsen kotiin nukkumaan.
Tasan kuusi menivät silmäni kiinni omassa sängyssä.

Parkano sumu

Seuraavana päivänä olis ollu hämeenlinnassa Torspofestit, joita olinkin odotellut vähän paljon jo hyvän aikaa, mutta aamulla oli ton polven kanssa ihmettelyä tyyliin "Mitenköhän mä saisin tän sukan tohohon jalkaan", niin päätin jäädä ihan vain potemaan. Tyypit oli kyllä jo suunnitellut apukäsiä ja pyörällisiä keissejä mun rouduuseen, mutta oli nyt vaan fiksuinta skipata. *Kyynel*